Blogi aikuisbaletin harrastajille

Tämä blogi on perustettu kotiharjoittelun tueksi minulle itselleni ja miksei myös kaikille niille jotka haluavat kertailla balettituntien sarjoja kotona.
Koskaan ei ole liian myöhä aloittaa tanssimista.

Jos aikuisbaletti kiinnostaa sinua hakeudu ihmeessä kurssille!
Tietoa aikuisbalettikursseista alueellasi saat esimerkiksi Työväenopistoilta.
Myös monet tanssikoulut tarjoavat aikuisbaletti-tunteja.

maanantai 11. tammikuuta 2016

Menneitä aikoja ja tulevaisuudenkuvia. Kiitos.

Hei kaikki lukijat ja blogin seuraajat!

En ole päivittänyt blogia vuosiin, totta puhuakseni unohdinkin sen olemassaolon muutamaan kertaan.
Sain kuitenkin yhteydenoton eräältä lukijalta ja entiseltä tanssikaveriltani: "Mitä sinulle kuuluu, vieläkö harrastat balettia, aiotko jatkaa blogiasi?" Vastatakseni kysymyksiin on ensin vähän peruutettava taaksepäin.

Keväällä 2012 valmistuin aikuislukiosta ja hain ammattikorkeakouluun opiskelemaan. Kesä kului töissä ja tanssin merkeissä - ilokseni sain myös kirjeen, jossa kerrottiin että minut oltiin hyväksytty koulutusohjelmaan opiskelemaan radiologiaa ja sädehoitoa. Ensimmäinen syksy oli rankka ja tanssiminen jäi vähemmälle, koska suurimman osan ajastani alkoi viedä koulu sekä työ.

Loppuvuodesta 2012 jouduin töissä onnettomuuteen, jonka seuraamuksia en osannut tulkita ajoissa. Loukkasin selkäni nostaessani liian isoa kuormaa (oma virheeni), enkä osannut tulkata kipuja oikein. Sain lyhyen sairasloman ja lääkäri tulkitsi kipuilun vain revähdykseksi. Vasen jalkani alkoi puutua, enkä kyennyt enää tanssimaan. Kivut eivät kuitenkaan helpottaneet ja lopulta keväällä 2013 ollessani harjoittelussa, ilman kunnon kuntoutusta ja hoitoa selkäni petti lopullisesti. Vasen jalkani oli tunnoton ja turta. Sain välittömästi lähetteen erikoislääkärille ja erikoistutkimuksiin. Minulla todettiin hoitamaton välilevynpullistuma ristiselän alueella, joka oli hoitamattomana johtanut siihen, että vasemmassa jalassani tulisi olemaan hermovaurio, joka ehkä paranisi ajallaan. Jäin aluksi noin kuukauden mittaiselle sairaslomalle, joka sisälsi pelkoa leikkauksesta ja kuntoutusta.

Tanssi saisi jäädä.

2013-2014 koostuivat lähinnä pelkistä sairaslomista ja selän kuntoutuksesta ja 2015 toi mukanaan kilpirauhasen pahanlaatuisen liikatoiminnan ja uudet sairaslomat. Ensin taistelu selkäkipujen kanssa ja sitten taistelu kilpirauhasta vastaan veivät kaikki voimavarat, joten lopulta lääkärien ja koulun yhteysellä päätökselleä, päädyin vain huolehtimaan omasta terveydestäni.


Tanssi on nyt ollut tauolla onnettomuudesta lähtien, mutta kaikkien koettelemusten jälkeen olen vihdoinkin tervehtynyt sen verran, että perusliikunnan lisäksi olen tanssahdellut ja tehnyt tankosarjoja omaksi ilokseni. Olen pikkuhiljaa uskaltanut taas ajatella paluuta tanssin maailmaan, ehkä aikuisbaletin muodossa ehkä kilpatanssin. Nautin edelleen tanssin seuraamisesta ja uskallan jatkaa haaveilua. :)

En poista blogia, joten blogitekstit tulevat olemaan tallella. Ehkä, jos palaan takaisin tanssiurheilun pariin, niin saatan jopa jatkaa blogin päivittelyä.

Kiitoksia kaikille lukijoille! <3 br="">


2 kommenttia:

  1. Paljon paljon tsemppiä sinulle! :) <3

    VastaaPoista
  2. Heippa!

    Luin ahkerasti blogiasi silloin kun kirjoittelit säännöllisesti, mutta en tosin muista millä nimellä kommentoin (mahdollisesti tällä samalla). Kiitos kaikista niistä innostavista postauksista. :)

    Oli todella kiva kun teit tämän päivityksen, vaikka se ei ollutkaan mukavaa luettavaa. Minulle kävi samanlainen onnettomuus nostaessa painavaa kuormaa (vielä samana vuonna ironisesti). Kärsin selkävaivoista ja kivuista kaksi vuotta, mutta kun aloitin baletin uudelleen syksyllä 2014, kaikki selkävaivat hävisivät kuin taikaiskusta. Olin käynyt siihen mennessä kaikki useita kuukausia fysioterapiassa ja olin jo neurokirurgin jonossa menossa leikkaukseen. Selkäkivut palaavat näemmä ajoittain, mutta yritän olla varovainen venytellessä ja hyppyjen alastuloissa.

    Tsemppiä kaikista koettelemuksista toipumiseen! Haaveilu kannattaa aina, vielä ne ovat todellisuutta. :) Toivottavasti pääset pian kirjoittelemaan lisää!

    VastaaPoista